Ihan(an) kamala naiseus

naiseus

Olen tässä muutamien vuosien aikana miettinyt omaa naiseuttani ja omaa suhdettani siihen. Enkä vieläkään ehkä koe, että olisin asian kanssa täysin sinut. Ystävänpäivänä olin viettämässä naiseuden iltaa, 30 ihanaisen naisen kanssa ja tämä sai vielä enemmän auki sitä minussa asuvaa naista.

Jos joku tuntee minut lapsesta saakka tietää varmasti tasan tarkkaan miltä olen näyttänyt. Jos taas ei niin, tässä teille kuva minusta, kun olin 9- vuotias.

essi-win_20141226_232655-2

Ihan pienenä lapsena rakastin nukke- ja barbileikkejä, tykkäsin leikkiä kotia ja harjoitella tekemään ruokaa. Minulla oli ihana naisellinen ja kaunis äiti, jota ihailin ja joka rakasti tanssia. Oli ihanaa katsoa sitä kevyesti liitelevää kaunotarta.

Niin kuin elämässä aina sattuu ja tapahtuu. Niinkuin monen muunkin niin meidänkin vanhemmat erosivat, kun olin 7- vuotias. Muutin siskoni kanssa asumaan isäni kanssa ja näihin samoihin aikoihin aloin pelaamaan jääkiekkoa poikien kanssa. Ensimmäisenä jääkiekkokautena minulla oli pitkät hiukset, mutta niinkuin monelle lapselle on tärkeää kuulua joukkoon ja näyttää samalta kuin muut, niin minäkin muutuin. Minulle se tarkoitti sitä, että näyttäisin samalta kun laumani eli tässä tapauksessa pojalta. Tuhansia kertoja minua luultiin pojaksi ja häpesin sitä, kun paljastuinkin Essiksi enkä ollutkaan Jesse. Tai no olihan myös yksi lempinimistäni Esko.

Muistan joskus itkeneeni sitä, kun hiukseni olivat muka kasvaneet niin paljon, että näytän jo tytöltä. Kerran kävi ostamassa sotaleluja ja teeskentelin, että mukamas tykkään leikkiä niillä. Ehkä leikin niillä kerran tai kaksi. Ihan oikeasti vihaan kaikkea sotaan liittyvää. Kakkos- kolmas luokalla minulla oli pelkästään poikia ystävänä, kunnes sitten minusta alkoi kasvaa fyysisesti nainen.

Lapsena sanoin äitipuolelleni, että sitten jos joskus menen naimisiin, en todellakaan laita mekkoa vaan menen housuissa. Mitenkäs sitten kävikään. 😉

haat

Pelasin poikien kanssa jääkiekkoa kahdeksanteen luokkaan saakka ja vieläkin muistan yhden valmentajan kommentin, kun olimme joukkueen kanssa punttisalilla ensimmäisiä kertoja ” Pitäisikö teille tytöille laittaa vähän vähemmän painoja tankoon”. Ensimmäinen reaktio oli, että pistä kuule enemmän. 😀 Edelleenkin minussa leimahtaa kova ärsytys, jos joku vähättelee naisia ja on tarve näyttää, että kuule me naiset ollaan yhtä hyviä, kun te miehet, jollei jopa parempia. Tästä omasta kipupisteestä on syntynyt myös osittain yksi tarve suorittaa isommin ja paremmin kuin yksikään mies sekä mennä eteenpäin kovaa, maskuliinisella energialla. Käyttää tätä voimaa niin paljon, että ei jää tilaa olla nainen.

Nyt olen ollut hyvässä koulutuksessa mieheni kanssa, kun yht`äkkiä ensimmäistä kertaa elämässäni sainkin olla nainen ja sitä jopa toivottiin minulta. Oli niin vaikeaa ottaa apua vastaan ja vieläpä mieheltä. ”Ei tarvitse auttaa, kyllä minä ihan itse nämä pyykit saan laitettua” Silti se mies tuli ja laittoi jopa väkisin ne pyykit narulle minun kanssani.

6tag_141216-175556

Nyt olen alkanut tässä vuosien aikana miettimään mitäs, jos sitä vaan antautuisi olemaan nainen. Minun ei tarvitse aina olla vahva vaan voin olla myös herkkä ja haavoittuva, jota myös ihan oikeasti olen. Ei tarvitsisi salassa rakastaa leipomista, sisustamista, kaunista musiikkia, liehuvia helmoja, hoivaamista, eläimiä, lapsia ja kauneutta. Seurustelumme alussa myös muistan sanoneeni, että ”minä en kuule mitään kukkapuskia kaipaa” ja nyt niitä olisi ihana saada. 😉

6tag_240716-120214Mitäs jos ei enää räpiköisikään virtaa vastaan ja koittaisi olla jotain mitä luontaisesti ei ole, vaan antautuisi virran vietäväksi ja tekisi niitä juttuja, jotka luontaisesti tuntuu hyvältä ja olisi nainen. Sitähän varten me naiset olemme täällä maailmassa, luomassa kauneutta, kohtaamassa asioita ehkä vähän pehmeämmin, lisäämässä välittämistä sekä empatiaa ympärillemme. Ei tarvitse yrittää olla mies. En usko, että miehetkään tykkäävät siitä, että naiset yrittävät olla miehiä tai jos tykkäävät, niin varmasti reilusti sitten tykkäävät miehistä. Luontaisesti minusta kyllä tuntuu hyvältä myös pelata salibandya ja jollain tasolla olla se miehekkäästi rymistellä siellä, mutta se ei ole koko totuus.  Minussa ja niin kuin monessa meissä löytyy niin monia erilaisia puolia, että olisi ehkä hyvä antaa tilaa niille kaikille. Eikä tämä feminiinisyys ja maskuliinisuus ole niin yksiselitteistä ja tärkeintä siinä varmasti on, että jokainen on balanssissa itsensä kanssa, niin että voi elää täysin itsensä näköistä elämää.

 


2 thoughts on “Ihan(an) kamala naiseus

  1. Minä muistan sen reissun Hämeenlinnaan niin hyvin..lähdimme Kemijärveltä bussilla sinne ja matka oli pitkä mutta niin vain pääsimme perille..no niin sitten tuli ne pelit..hävisimme eka pelin ns rökäletappio teidän -89 porukkaa vastaan..no sitten oli se meidän peli jossa sinä (Essi) olit maalivahtina ja voitimme sen 2-1..sitten oli se ns iltajuhla teidän kerhohuoneella tai niin ainakin muistan että sitä kutsuttiin..vaikka nuoria oltiin niin me lähes kaikki oltiin rakastuneita tai ainaki vähintään ihastuneita sinuun heti ensisilmäyksellä..ja silloin olit muistaakseni hieman pidempi hiuksinen kuin tuossa kuvassa mutta kuitenkaan ei älyttömän pitkät hiukset olleet..pelasit yhtä hyvin kuin me kaikki muutkin samalla tasolla..reissun päätteeksi katsoimme vielä rinkelinmäellä Hpk-Blues pelin..jäljellä oli se pitkä kotimatka..se oli lyhyesti kerrottuna aivan huikea reissu ja oli mahdottoman kiva tutustua sinuun silloin.. ☺

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s