4 x K =Kolmen kympin kriisi kolkuttelee..

happy

Tai itseasiassa on tainnut käydä, niin että pahimmat kolkuttelut ovat takanapäin (toivotaan), sillä viime vuosi oli itselleni yhtä suurta muutosta. Paljosta luovuin ja nyt en tarkoita pelkästään materiaa tai konkreettista luopumista (jota sitäkin tein) vaan myös vanhoista opituista käytösmalleista luopumista liittyen omaan käyttäytymiseen ja ajatteluun.

Elämän eri kehitysvaiheet ovat universaaleja ja me käymme jokainen ne läpi, ennemmin tai myöhemmin.  28-30- vuoden ikävaiheen osa tietääkin ja osalle se on vielä tulossa. Joku koittaa oikoa tätä vaihetta ja tiedätte varmasti sellaisiakin ihmisiä elämässänne, jotka eivät ikinä kasvaneet ”aikuisiksi”.

28-30- vuoden kehitysvaiheessa sitä alkaa kääntämään katseensa omaan menneisyyteen, omiin käytösmalleihin sekä ehkä huomaa kantavansa vieläkin omaa menneisyyttään mukana vaikka olisi asunut monta vuotta omillaan ilman lapsuuden perhettään.

Tämä vaihe on myös itsenäistymisen aikaa, ehkä alkaa luopumaan asioista, jotka eivät enää palvele itseään. Arvot muuttuvat ja alkaa elää sellaista elämää, joka itsestä tuntuu hyvältä. Ehkä lapsuudessa opittu kiltteys jää taakse ja uskaltaa vihdoin seisoa tukevasti omilla jaloillaan sekä rakentaa tietoisesti oman näköistä elämää. Myös persoonallisuuden katsotaan olevan ”kypsä” ja tasapainossa vasta n. 30 ikävuoden tienoilla

kaksi jalkaa

Tiedätte varmasti myös sellaisia tyyppejä läheltänne, jotka ovat vaikka kouluttautuneet insinööriksi, ehkä jopa nuoruudessa panostettu tähän ja sitten tämän kehitysvaiheen kohdilla huomaakin, että ei tee sellaista työtä, jota oikeasti haluaisin tehdä. Ja tässä vaiheessa henkilö alkaa rakentamaan uudenlaista uraa ja kouluttautuu vaikka lähihoitajaksi, joka on enemmän hänen arvojensa mukaista.

Mietin myös, jos parisuhteessa ollaan oltu nuoresta pitäen, onko tämä se elämänvaihe, jossa tulee eniten eroja? Ihminen alkaa pohtia tietoisesti, onko tämä se elämä jota haluan elää?

No mutta, kun olemme 30 ikävuoden kriisistä selvitty näkyvissä siintää sitten jo seuraava kehitysvaihe.

Saapuu 35- vuoden taitekohta, joka voi tuntua puristukselta joka suunnasta. Jos sinulla on lapsia, pidät huolta heistä, mutta samalla omat vanhemmatkin alkavat olla siinä vaiheessa, että huoli heistä voi alkaa kasvaa ja uraakin pitäisi vielä rakentaa. Tässä vaiheessa elämään alkaa ehkä suhtautua hieman rennommin ja tarpeen ”menestyä” tilalle voi tulla tekemisen iloa ja inspiraatio.

Ihminen alkaa kohtaamaan omaa itseään, omia menneisyyden minuuden rakenteita, omia perusarvojaan ja syviä tuntemuksiaan, jotka ovat peräisin lapsuudesta, näiden kohtaamisien kautta ihminen alkaa tuntea itseään paremmin kuin ennen.

Ammatillisesti taidot alkavat olemaan hyvät ja 35-40-vuoden ikävaihe on merkillinen oman elämäntehtävän muotoutumiselle.

naiseus

Ja tietenkin kun näistä vaiheista päästään yli, niin uudet kehitysvaiheet taas saapuvat. Ihmisenä oleminen ja kehittyminen on koko elämän pituinen matka, joten nauttikaamme siitä. Muista, että vaikeimpien elämänvaiheiden jälkeen paistaa kuitenkin aina aurinko. ”Auringon paisteesta” ja vakaasta vaiheesta saa aina nauttia noin 6-8 vuotta kerrallaan, kun taas jo mennään seuraavaan kehitysvaiheeseen. 😉

Iloa elämääsi ❤

Essi

Tässä tekstissä on käytetty apuna Tony Dunderfeltin Elämänkaaripsykologiaa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s