Päihteily, menestymisen pakko, liiallinen liikunta ja työnteko. Onko minulla sittenkin riippuvuus?

Onko sinulla riippuvuuksia? Suurin osa vastaa tähän kysymykseen, että ”ei ole!”.

Riippuvuudet eivät pelkästään liity päihteisiin vaan voi ilmetä monena ”hyväksyttynäkin ja ihailtava muotona.” Näitä on esimerkiksi menestymisen pakko, työnarkomania, liiallinen liikunta, shoppailu, syöminen, pelaaminen, kauneus tai liiallinen uhrautuminen vaikka auttamalla aina toisia ihmisiä. Tarkastele tätä itsessäsi tunnistatko jotakin (ja tätähän on myös vaikea tunnistaa 😉)?

Mistä riippuvuudet sitten johtuvat? 

Riippuvuudet johtuvat sisäisestä kivusta. Siihen sisäiseen kipuun, tyhjyyteen tai ahdistukseen haetaan apua ulkoisilla menetelmillä esim. päihteet. Tämä kipu, tyhjyys tai ahdistus voi olla peräisin jostain hyvin kaukaa, ihan sieltä varhaislapsuudesta saakka.

Tunnistan itsessäni tällaista käyttäytymistä urheilun, menestymisen pakon ja työn suhteen. Kun täyttää kalenterinsa kaikenlaisella suorituksella ei pääse tuntemaan sitä kipua, tyhjyyttä tai ahdistusta, jota sisällään kantaa. Pysähtyminen tarkoittaisi sitä, että sen kivun tuntee ja sitähän yrittää kaikella tavalla estää, että ei vaan tunne sitä. Menestymällä saa sitä tärkeyden ja hyväksynnän kokemusta, jota ei itsessään pysty näkemään tai tuntemaan. Monesti ihmetellään alkoholistien käyttäytymistä eikä ymmäretä miksi, joku käyttää niin paljon päihteitä ja samaan aikaan itse jahdataan menestystä ja tehdään hurjat määrät töitä. Kummankin käyttäytyminen kuitenkin ajaa samaa asiaa takaa eli täyttää tyhjyyttä tai välttää ahdistusta ja emotionaalista kipua.

Voi myös käydä niin, että riippuvuus muuttaa muotoon alkoholista tulee himourheilija tai himourheilijan addikti muuttaa muotoon työnarkomaniaksi. Eli samanlainen impulssi meissä herää, mutta vain kohde muuttuu ja edelleenkään ongelmaa ei ole ratkaistu.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tehnyt joko vähän, en ollenkaan tai normaalin määrän töitä edelliset 1,5 vuotta.  Ja parasta, jota minulle ikinä tapahtunut on oma uupuminen kaksi vuotta sitten. Jolloin on ollut pakko pysähtyä ja kohdata ne tunteet, jota sisällään kantaan eikä vaan juosta niitä karkuun. Koska niin kauanhan juokset, kun kohtaat ne tuntemukset, jota sisälläsi kannat. Eivät ne sieltä kehosta ja mielestä mihinkään katoa. Tietenkään se ei ole helppoa kohdata itsessään niitä tunteita, joita mukanaan kantaan. Tähän tarvitaan kauheasti rohkeutta, rehellisyyttä, kärsivällisyyttä, harjoittelua ja uskoa siihen, että pystyy pääsemään siitä ”kivusta” irti, jota sisällään kantaa.

Tähän avuksi helpottaa mindfulness, meditaatiot, tietoinen itsensä, tunteiden ja ajatusten kohtaaminen sekä tarkastelu.  Ehkä jopa tulla uteliaaksi mitä kaikkea minussa on, jota en pysty kohtaamaan tai ahaa, tällaista minussa alkaa tapahtua, kun tunnen vihaa, surua, syyllisyyttä tai häpeää.

Sinun ajatukset, mielikuvat, käyttäytymismallit tai tunteet eivät ole sinun identiteetti vaan ne ovat sinun reakointia asioihin, jota tapahtuu tai tunnet. Suhtaudu tähän siis lempeydellä, SINÄ ET ole ajatuksesi, tunteesi tai käyttäytymisesi ja sinä saat tuntea erilaisia tunteita.

Käyttäytymismallit ja tunnelukot ovat meissä automaattisesti aktivoituvia malleja, jotka ovat piirtyneet meidän aivoihin, jotka pyörivät samaa ajatuskehää. Kun tullaan tietoiseksi ensimmäiseksi omista malleista, ajatuksista ja käyttäytymisestä, voidaan vasta tämän jälkeen lähteä jotain muuttamaan.

Ja oikein lämpimästi kehotankin sinua tutustumaan näihin sinussa asuviin malleihin, jolloin elämästä tulee paljon iloisempaa, energisempää, vapaampaa ja onnellisempaa. Ainakin näin omasta kokemuksesta käsin. 😊

<3: Essi