Minkä roolin kautta elät elämääsi?

Meillä kaikilla on erilaisia rooleja, joiden kautta elämme. Roolit tai suojakuoret ovat muodostuneet meissä lapsesta saakka ja ne ikään kuin suojelevat meitä ympärillä olevalta maailmalta tai ovat tapoja, joiden kautta olemme tulleet hyväksytyksi. Mitäs, jos rooleista olisikin aika irtautua?

Rooleja, niin kuin muitakin käyttäytymismalleja on helppo havaita muista ihmisistä, mutta mitä rooleja sinussa elää?

Yksi minun suurimmasta roolista on vahvuus. Aikaisemmin minulla oli kaikki aina todella hyvin enkä halunnut apua yhtään mihinkään, sillä kuvitelmissani pärjäsin yksin. Tämä rooli on niin automaatio minussa, että sitä on aina välillä vaikea tiedostaa. Roolilla olen koittanut piilotella sitä superherkkää osaa minussa, joka liikuttuu niin monista asioista. Eihän sitä voi kokoajan liikuttua kaikesta ympärillä olevasta. Vai? 😉

Samoin tämä herkkyys on ollut hyvä vääntää huumoriksi aina, kun on melkein herkistynyt tai liikuttunut. Asioihin on hyvä heittää hieman huumoria, niin tämä herkkyys jää taka-alalle.

Vahvuudella olen myös tehnyt sen, että en ole päästänyt kovinkaan helposti ihmisiä lähelleni. En ole halunnut, että kukaan pääsisi satuttamaan minua. Siis ennakko-oletuksena, että lähellä olevat ihmiset satuttavat ja jolloin oma roolini vahvuudesta murentuisi.

Välillä olen pohtinut marttyyrimaisesti sitä, miksi minä joudun aina auttamaan muita, mutta kuka auttaisi minua? Mutta eihän kukaan ole edes tiennyt, että tarvitsisin apua, koska olen ollut niin vahva, että pärjään yksin.

Minussa asuu vahvasti myös halu olla kiltti ja miellyttää. Aina silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun toisen ongelmat. Olla kiltti, että kaikki soljuisi sopusointuisesti, kukaan ei loukkaantuisi ja kaikilla olisi kivaa. Paitsi itsellä! 😉

Yksi rooli, joka minua on mietityttänyt jo hyvin pitkään, on yltiöpäinen positiivisuus ja täydellisyyden tavoittelu. Eikä sillä, että positiivisuudessa olisi mitään väärää päinvastoin. Nyt siis tarkoitan sellaista esitettyä roolia mahdollisimman positiivisesta ja täydellisestä ihmisestä. Tälläisen roolin ylläpitäminen on varmasti todella kuluttavaa, rankkaa ja ristiriitaista. Ulkoapäin katsottuna kaikki näyttää täydelliseltä, mutta sisällä tikittää räjähtävä aikapommi ja enemmin tai myöhemmin ne kulissit romahtavat. Toivotaan, että enemmin sillä tämä tekee ihmiselle tilaa ja vapautta elää.

Meillä jokaisella on tässä elämässä erilaisia kasvunvaihteita, kriisejä eikä kukaan välty elämässään huonoilta fiiliksiltä, epäonnistumisilta, pelolta, ahdistukselta, epävarmuudelta tai miltään muultakaan ”kielteiseltä” asialta. Tämä on sitä ihmisyyttä kaikessa kauneudesssaan.

Kaikki me kaipaamme toisiltamme tukea, yhteisöllisyyttä, rakkautta ja apua. Eikö se olisikin helpottavaa elää niin, että ei tarvitsisi esittää yhtään mitään? Olisi sellainen kun on, kaikkine puolineen.

Ah, kun se olisikin niin helppoa. Tästä päästäänkin sitten seuraavaan kysymykseen, että kukahan sitä on kaikkien niiden roolien takana? Mitkä ovat sinun roolit, joiden taakse piiloudut?

Tervetuloa tälle matkalle mukaan. 🙂